Artikkelit - Koira on salamaoppija
Yleinen uskomus on, että koira oppisi hitaasti. Minun pääväittämäni on, että koira oppii todella nopeasti. Jotkut käyttäytymisongelmat johtuvat yleisestä uskomuksesta, että koira oppisi hitaasti. Seuraava kirjoitus on lyhennelmää kirjastani Koirankoulutuksen uskomukset – ja totuus.
Milloin koira oppii hitaasti?
a) Opetetaan vain silloin kun ehditään
Tavat käyttäytyä koira oppii ilman ainuttakaan opetusyritystä ja hirmuisen nopeasti, mutta useimmat koiran itsekseen oppimat tavat eivät miellytä omistajaa. Tästä syystä pennun/uuden koiran opettaminen pitää aloittaa jo ensimmäisenä päivänä ja täydellä teholla. Ei suinkaan viikkojen päästä ja vain muutamaa asiaa kerrallaan.
Koska eletään hidasoppisuuden harhaa, ei kiinnitetä huomiota pennun/uuden koiran alkuajan opettamiseen eli aluksi pariin, kolmeen ensimmäiseen viikkoon koiran tullessa uuteen kotiin. Voidaan kokonaan jättää opettamatta, koska ajatellaan että pennulta ei vielä voi vaatia. Tai voidaan opettaa vain silloin kun ehditään. Jos koiraa opetetaan, ettei se saa mennä sohvalle vain silloin kun sitä ehditään tarkkailla ja muun ajan se saa mennä sinne, koira oppii oikean tavan tosi hitaasti, jos ollenkaan. Ja yksinolon opetuksessa, jos koiran annetaan välillä tehdä väärin eli tuntea ja ilmaista eroahdistusta, koko siihenastinen opetus menee lähes hukkaan. Kun koira saa talutettaessa välillä vetää ja välillä sitä opetetaan kulkemaan kauniisti, on opetus yhtä tyhjän kanssa. Tällöin meillä on täysi syy sanoa, että koira oppii tuskallisen hitaasti.
b) Menee ajan kanssa pois
Hidasta oppimista saat, jos ajattelet että pentu oppii hyviä tapoja itsekseen ja unohtaa pahoja pentutapoja kunhan se vanhenee. ”Se kyllä menee ajan kanssa pois”, kuulee pentujen pahoista tavoista sanottavan. Tämä on yksi kummallinen uskomus. Miten voidaan odottaa pahojen tapojen menevän pois ajan kanssa, mistä pentu tultuaan aikuiseksi yhtäkkiä voi kehittää hyvät tavat?
c) Opetus jätetään puolitiehen
Koiraa voidaan luulla koulutetuksi, kun sille on samaa asiaa opetettu kauan. Mutta koira on oppinut jonkin asian vasta sitten kun se näkyy sen käytöksessä.
Kun koira osaa sisällä/yhdessä paikassa, se ei ihan varmasti osaa samaa ulkona/toisessa paikassa. Se osaa siis vasta asian alkeet. Käytös/osaaminen täytyy yleistää koskemaan monenlaisia paikkoja, jos halutaan että koira ”tottelee” muuallakin kuin siellä missä kyseinen asia on sille opetettu.
Opetus on jätetty myös silloin puolitiehen, jos koira on oppinut asian häiriöttömässä tilassa ja odotetaan kuitenkin että se ”tottelee” yhtä hyvin paikoissa joissa sen huomion vie kymmenet muut asiat. Eli esimerkiksi luoksetulon opettamista pitää jatkaa myös koiran keskittymistä hajottavien tekijöiden lähellä.
d) Koulutus aloitetaan liian myöhään
Eräs syy hitaaseen oppimiseen on se, että koulutusta ruvetaan ajattelemaan vasta siinä vaiheessa kun koiralla jo on ongelmakäyttäytymistä. Tapojen muuttaminen on vaikeaa, huomattavasti enemmän osaamista ja viitseliäisyyttä vaativaa kuin opettaa hyvät tavat ensimmäisellä kierroksella.
Jos tapaopetus on missattu, joudutaan ongelmakoirakoulutukseen. Tosin kaikkea ei ole menetetty, mutta ongelmakoirakoulutus vaatii enemmän taitoa.
e) Tehdään koulutusvirheitä
Muuan syy hitaaseen oppimiseen ovat virheet opetuksessa. Tapojen opettamisessa voidaan tehdä paljon koulutusvirheitä. On kahdenlaista uskomusta: Ensimmäinen uskomus on: Kun koira tekee väärin, pitää kieltää. Toinen: Koiran väärästä käyttäytymisestä ei pidä ollenkaan piitata.
Molemmat ovat väärin. Kirjassa kerron miten tehden oppiminen sujuu helpoiten.
f) Luonnekysymys
Yksi ongelmien aiheuttaja on koiran luonne. Rotukoiriin on jalostettu tai siihen on vahingossa tullut jotakin erittäin ’suurta’. Pienen ihmisen on vaikea hallita suurta, eihän hän aina osaa normaalikokoistakaan.
Esimerkiksi kovin suuri ihmispelko, kovin suuri takaa-ajovietti, kovin suuri haukkumishalu aiheuttaa sen että koira on näiltä osin erittäin tarkka opetettava. Koulutus on pitkänsitkeää ja tarkkuudesta huolimatta se voi olla jopa mahdoton täysin opettaa ’suuresta’ pois. Luonnetta on vaikea muuttaa.
g) Ihmisillä on vääriä olettamuksia
1. Jos oletetaan että koira haluaa pomoksi, tehdään johtajuusharjoituksia. Kun pitäisikin opettaa hyviä tapoja. Ongelmiahan siitä seuraa. Jos oletetaan, että koira ohittaa vastaantulevat rähisten siksi että se on määritellyt itsensä lauman johtajaksi, emme saa koiraa oppimaan oikeaa ohitustapaa, vaikka miten tekisimme johtajuusharjoituksia.
2. Toinen koulutusvirhe tehdään, jos tapaoppia haetaan tottelevaisuuskoulutuksesta. Menemme kysymään tapaoppia tokoryhmästä, koska otaksumme että toko = koulutus. Hitaastihan koira silloin oppii ihmisten oikeaa tervehtimistapaa, jos opetetaan tokoliikettä nimeltä maahanmeno.
3. Eräs koulutusvirhe seuraa väärästä olettamusta että koira olisi tottelematon, kun se tekee asioita oman päänsä mukaan. Oletetaan siis opettamisen olevan sitä että pannaan koira tottelemaan. (Miten sitten opetetaan, siitä kertoo kirjani Toko ja temput)
4. Kuvitellaan että koiralla joko on tai ei ole miellyttämisen halua. Oikea ajatus olisi vaatia miellyttämisen halua kouluttajalta, ei koiralta. Kouluttajan täytyy miellyttää koiraa, silloin oppiminen onnistuu salamavauhtia.
Meillä on vielä lisäksi vaikka kuinka paljon vääriä olettamuksia, jotka ehkäisevät oppimista tehokkaasti. Tarkemmin kirjassa Koirankoulutuksen uskomukset – ja totuus. Kirja löytyy nettisivultani www.tokokirjat.net, josta se on myös tilattavissa.
